Kokoelman helmi

Vega – Polaarilaivojen airut

John Nurmisen Säätiön pienoismalleihin kuuluva Vega aloittaa kokoelman helmien esittelyn. Pienoismalli rakennettiin 2000-luvun alussa Englannissa taitavien puuseppien toimesta säätiön Ultima Thule –näyttelyä varten. Se on 1/42 osa esikuvansa mitoista. Vegalla oli merkittävä osuus pohjoisten tutkimusretkien historiassa. Se oli ensimmäinen alus, joka purjehti Koillisväylän.

Koillisväylä-retken alku

Tammikuussa 1877 Adolf Erik Nordenskiöld oli Ruotsin kuninkaan Oskar II:n illallisvieraana Tukholmassa. Arktiksen tutkijoista, heidän tukijoistaan ja merenkulkijoista koostunut herraseurue keskusteli asiantuntevan kuninkaan johdolla pohjoisesta tutkimusmatkailusta. Nordenskiöldin mielipiteitä Koillisväylän purjehtimisesta kuningas kuunteli erityisen tarkasti. Kauan yritetty hanke olisi Nordenskiöldin mielestä mahdollista toteuttaa ajan vaatimuksia vastaavalla laivalla, jossa oli tehokas takila ja höyrykone. Jenisein ja Tšauninlahden väliä eivät hänen mukaansa olleet vielä koskaan kyntäneet todella merikelpoiset laivat, saati erityisesti jäissä liikkumaan varustetut höyrylaivat.

Nordenskiöld piti noita illallisia Koillisväylä-retkensä syntymäpäivänä. Kuninkaasta tuli yksi retken kolmesta rahoittajasta ja sen arvovaltaisin tukija. Hänen ansiostaan retkikunnan laiva voitiin lähettää varustettavaksi laivaston telakalle Karlskronaan, missä se huollettiin viimeistä yksityiskohtaa myöten. Miehistö koottiin vapaaehtoisista, ja valtiopäivät päätti, että valituille maksettaisiin kuninkaallisen laivaston taksojen mukainen palkka.

Vega – sankarillisen matkan alus

Retkikunnan alus Vega ostettiin Göteborgista, matkan toisen päärahoittajan, tukkukauppias Oscar Dicksonin kotikaupungista. Aktiebolaget Ishavet –yhtiön erityisesti valaanpyyntiin tarkoitettu alus oli rakennettu 1872-1873 Saksassa Weserin suussa lähellä Bremenhavenia. ”Seudulla oli rakennettu”, Henrik Ramsay kirjoittaa, ”sekä valaanpyyntialuksia että Atlantin höyryjä”.

Alus oli rakennettu valioluokan tammesta. Mastot olivat oregoninmäntyä, ja takila oli tuettu teräsvaijerein ja –haruksin. Runkoa suojasi jäiden kulutusta vastaan ns. jäänahka. Se oli intialaisesta greenheart-kovapuusta tehty suojalaidoitus, joka ulottui vesilinjan alapuolelta metrin tai puolentoista päähän kölistä. Koillisväylä-purjehduksen jälkeen rungon vedenalaiseen osaan tehtiin ns. matopohja suojaamaan sitä trooppisen laivamadon tuhoilta. Ruumassa oli laidasta laitaan ulottuvat, muotoon sovitetut rauta-arkut jään puristusvoiman kompensoimiseksi. Niistä osa kuitenkin purettiin myöhemmin lastitilan lisäämiseksi.

Vega oli takiloitu kolmimastoparkiksi, ja Nordenskiöld piti sen purjehdusominaisuuksia hyvinä, vaikka mikään klipperiluokan pikamenijä se ei ollutkaan. Laivalla oli kuitenkin mahdollisuus saavuttaa suotuisissa tuulissa yhdeksän tai kymmenen solmun nopeus.

Vegan manööveriominaisuudet arvioitiin erinomaisiksi, ja niitä paransi olennaisesti höyrykone, jota Nordenskiöld piti yhtenä retkensä onnistumisen perusedellytyksenä. Wolff-merkkinen, pintalauhduttimella varustettu 60 hevosvoiman kone kulutti hiiltä kolme kuutiometriä tunnissa ja antoi 6-7 solmun nopeuden. Vega edusti tuolloisen teknologian huippua. Varusteina oli mm. varaperäsin, varapotkureita ja tiedusteluretkiin käytetty pieni höyrysluuppi kahden hevosvoiman koneineen. Yli kannen levitettävä teltta osoittautui erinomaiseksi Vegan joutuessa talvehtimaan kymmenen kuukautta vain parinsadan meripeninkulman päässä Beringinsalmesta, joka oli retken päämäärä.

Kaikki Vegan miehistötilat sijaitsivat kannen alla. Ainoa kansirakennelma oli peräkannella oleva kappi, josta johti portaat upseerimessiin ja konehuoneeseen. Konehuone oli laivan peräosassa ja pannuhuone seuraavassa osastossa keulaan päin. Päällystön tilat sijaitsivat konehuoneen yläpuolella, ja miehistön skanssi oli välikannella keulassa. Aliupseerien hytit sijaitsivat miehistöskanssin peräpuolella.

Avonainen komentosilta oli peräkannella kapin yläpuolella. Ruorimies seisoi purjelaivojen tapaan perässä, ja iso ruori oli suoraan peräsimen yläpuolella. Aluksen alaruuma oli tutkimusmatkaa varten täytetty rautasäiliöillä vastustamaan jäiden puristusta, ja niissä säilytettiin myös muonaa, vettä ja kivihiiltä. Isolla, avonaisella kannella pidettiin pientä höyryvenettä ja kannen yläpuolisella telineellä kahta pelastusvenettä.

Seikkailun kulku

Ennen tutkimusmatkaa Vega huollettiin laivaston telakalla Karlskronassa. Sisustusta muutettiin, jotta retkikunnan jäsenet mahtuisivat mukaan. Laiva lähti telakalta 22. kesäkuuta 1878 miehistönään 19 tarkkaan valikoitua miestä Ruotsin laivastosta. Muutaman päivän kuluttua tiedemiehet astuivat laivaan Göteborgissa.

Matkalle Aasiaan Euroopan ympäri lähti neljä alusta, höyrylaivat Vega, Lena, Frasier ja Express. Kahden jälkimmäisen laivan tarkoituksena oli viedä eurooppalaista tavaraa Jenisei-virran suulle ja tuoda sieltä mukanaan jyvälasti. Lisäksi muut alukset toimivat Vegan ja Lenan hiilestäjinä. Höyryalus Lena jatkoi nimensä mukaisesti Lena-virralle asti, josta Vega jatkoi yksin matkaansa Aasian ympäri.

Vegan päällikkönä toimi luutnantti Louis Palander, joka ohjasi laivaa taitavasti tuntemattomilla vesillä. Usein jouduttiin turvautumaan luotauksiin turvallisen kulkuväylän löytämiseksi, ja veden syvyys mitattiin edellä kulkevalta Vegan höyrysluupilta käsin. Näin pystyttiin etenemään melko nopeaa vauhtia ja vältyttiin myös kohtalokkailta karilleajoilta, jotka olisivat voineet vaarantaa koko retken. Tutkimusretken jälkeen Louis Palander aateloitiin nimellä Palander af Vega.

Aluksen mahdollisimman tarkka paikanmääritys oli erittäin tärkeää kartoituksen kannalta. Kronometrit eivät olleet huippuluokkaa, mutta lennättimen avulla ne pystyttiin synkronoimaan Greenwichin aikaan. Retken alussa saatiin vielä lennätinyhteys Tromssaan, joka vuorostaan sai tarkan ajan Tukholman tähtitornilta. Seuraavan kerran pystyttiin kronometrejä säätämään Yokohamassa.

Laivan palatessa pitkältä matkaltaan Ruotsiin 24. huhtikuuta 1880 vastaanotto oli juhlallinen: Aasia oli kierretty meritse ensimmäisen kerran koko maailmanhistoriassa. Vega ei kuitenkaan jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan alus palasi pian pyyntitöihin. Arktisissa vesissä se kohtasi myös kohtalonsa, sillä se upposi 1903 jäiden vahingoittamana Grönlannin vesillä.

Nordenskiöldin onnistunut tutkimusretki osoitti, että höyrykonetta voitiin hyödyntää myös arktisissa oloissa. Myöhemmin höyrykone mahdollisti jään murtamisen sekä Itämerellä että muilla merialueilla – jopa Koillisväylällä. Kehitystyö Koillisväylän hyödyntämiseksi kaupallisessa liikenteessä jatkuu yhä, mutta toistaiseksi väylä ei ole osoittautunut parhaimmaksi meritieksi Atlantin ja Tyynen valtameren välillä. Vegan jäljissä seuraavat nykyään maailman voimakkaimmat jäänmurtajat, jotka avustavat erikoisvahvistettuja rahtialuksia.

Tekniset tiedot Vegasta

    Kokonaispituus 43,4 m
    Kölin pituus 37,6 m
    Leveys 8,4 m
    Ruuman syvyys 4,6 m
    Vetoisuus 357 bruttorekisteritonnia eli 299 nettotonnia



Lisää tarinoita Vegasta, Koillisväylästä ja arktisista tutkimusmatkoista John Nurmisen Säätiön kirjoissa.