Tehokasta hyväntekeväisyyttä

 Tykkää

Rebecca Eastmond vieraili Suomessa vuonna 2012. Vierailunsa aikana hän tapasi John Nurmisen Säätiön asiamiehen Erik Båskin. Artikkeli on julkaistu UK:ssa Charity Times -lehdessä. Julkaistu blogina 16.7.2013.

Avustusneuvonantajan työn parhaita puolia on se, että työn puitteissa saa tavata mahtavia ihmisiä, jotka pyrkivät kaikin voimin edistämään maailman myönteistä kehitystä. Eräs tällainen kohtaaminen tapahtui Suomessa, missä tapasin erittäin mielenkiintoisen miehen: hänen nimensä on Erik, ja hän on vuonna 1992 perustetun perhesäätiön asiamies. Säätiön tehtäväksi on asetettu perheen keräämän merellisten aarteiden kokoelman säilyttäminen ja esittely.

Kokouksessaan vuonna 2004 säätiön hallitus päätti, että keskittyminen suomalaisen merellisen perinnön vaalimiseen ei ollut keskeisin tehtävä tilanteessa, jossa Itämeri teki kuolemaa. Itämeri on maailman saastuneimpia merialueita. Jokakesäiset, myrkylliset sinileväkukinnot ovat tästä näkyvin ja vakavin oire. Pahimmillaan ne tuhoavat merellistä elämää ja tekevät meressä uimisen mahdottomaksi. Itämerta reunustaa yhdeksän maata, ja noin 90 miljoonaa ihmistä 14 eri maassa asuu meren valuma-alueella. Heilläkin, jotka asuvat satojen kilometrien päässä rannikosta, on jonkinlainen suhde mereen siihen valuvien järvien ja jokien kautta.

Mitä voi yksittäinen perhesäätiö rajallisilla resursseillaan tehdä pysäyttääkseen ympäristökatastrofin?
J.P. Morgan Private Bankin Philanthropy Centre toimii yhteistyössä asiakkaiden kanssa ja auttaa heitä maksimoimaan avustustyönsä tulokset. J.P. Morganin tiimin jäsenenä tehtäväni on auttaa asiakkaitamme saavuttamaan avustuksillaan enemmän ja nopeammin.

Avustussuunnitelmaa laadittaessa ensimmäinen askel on miettiä, mitkä asiat saavat sinut suuttumaan ja pois tolaltasi; mikä on se asia, jonka haluat muuttaa?

Halu TEHDÄ JOTAIN – auttaa apua tarvitsevaa, auttaa kieltä, rakennusta tai ekosysteemiä säilymään elossa, suojella uhanalaisten kansojen perusoikeuksia – tämä halu on meissä jokaisessa myötäsyntyisenä. Se on perustavanlaatuinen, inhimillinen taipumus. Matka suureksi hyväntekijäksi alkaa siitä, että tunnistat asiat, joista todella välität.

Erikin kertomus säätiön työstä oli melko lailla malliesimerkki siitä, miten avustustyötä tulisi tehdä.
Säätiön hallitus näki Itämeren ekosysteemin tuhoutuvan silmiensä edessä ja tarttui toimeen tämän aidon tunnereaktionsa yllyttämänä. He olivat hyvin vihaisia, halusivat tehdä asialle jotain, ja valjastivat tämän tunteen tekojensa polttoaineeksi.

Toinen askel kohti tehokasta ja tuloksellista avustustyötä on siirtyminen tunnereaktion ulkopuolelle niin, että älyllinen kapasiteetti otetaan käyttöön.

Säätiön hallituksen olisi ollut helppoa todeta, että ongelman mittakaava oli yksinkertaisesti heidän kykyjensä ulottumattomissa. He eivät kuitenkaan tehneet mitään pikaisia johtopäätöksiä, vaan alkoivat kerätä tietoa siitä, mitä Itämeressä itse asiassa oli tapahtumassa. Näin he pystyivät ymmärtämään mitä oli jo tapahtunut, ja missä heidän rajalliset resurssinsa tuottaisivat suurinta tulosta.

He oppivat, että Itämeri ei pysty käsittelemään niitä fosfori- ja typpimääriä joita siihen vuosittain päästetään. Juuri nämä ravinteet aiheuttavat rehevöitymisen, eli lisääntyneet leväkukinnot.Itämeren puhdistaminen ei tullut kysymykseen: vaikka siihen olisi pystytty, ongelma olisi palannut mereen valuvien uusien ravinteiden mukana. Hallitus konsultoi tutkimuslaitosten johtavia asiantuntijoita, ja sille kerrottiin, että on halvempaa poistaa fosforia suurten kaupunkien (kunnallisista) jätevesistä kuin poistaa sitä merestä. Hallitus sai tietää, että Itämeren fosforipäästöt ovat suurelta osin peräisin maataloudesta (45 %) ja viemärivesistä (20 %), ja niitä aiheuttaa jokainen Itämeren valuma-alueella oleva maa. Puola, jonka väestö on lähes 40 miljoonaa ihmistä, on 36 % osuudellaan suurin fosforipäästöjen tuottaja.

Säätiöllä oli niukalti varoja, ei erityistä arvovaltaa lobata käytännössä mitään asiaa, eikä muunkaanlaista lähtökohtaa, jonka päälle rakentaa.

Se kuitenkin otti kolmannen askeleen kohti tehokasta avustustyötä: etsi sellaiset avainkohteet, joissa rajoittuneillakin varoilla saatiin aikaan suurin mahdollinen tulos ja KESKITTI VOIMAVARANSA SINNE. Säätiön hallitus kävi läpi kaiken keräämänsä tiedon ja tuli siihen tulokseen, että vahvasti poliittisesti latautunut maatalous oli alue, jolla tuskin saavutettaisiin mitään todellista muutosta käytänteissä. Jätevesien käsittely nousi pohdinnan kohteeksi.

EU:n normit jätevesien käsittelylle eivät vaadi kemiallista fosforinpoistoa siinä mittakaavassa, mitä Itämeri tarvitsisi, sillä suurin osa Euroopasta rajoittuu Itämerta suurempiin vesimassoihin. Hallituksen näkemyksen mukaan asian lobbaaminen EU:ssa olisi todennäköisesti liian hidasta ja myös epävarmaa ollakseen järkevää toimintaa pienelle säätiölle.

Haluttiin kustannustehokkaita, nopeita ja toistettavissa olevia toimia.

Niinpä säätiö palkkasi venäjänkielentaitoisia asiantuntijoita ja rakensi kumppanuussuhteen venäläiseen vesilaitokseen, joka tarjoaa vesi- ja jätevesipalveluita Pietarin kaupungille: kumppanuuden kautta rahoitettaisiin jäteveden puhdistuskäsittelyn uudistukset kolmella vedenkäsittelylaitoksella, joilla Pietarin vedet käsitellään. Työ alkoi vuonna 2005. Yksistään tämän hankkeen tuloksena vuosittainen Itämereen laskeva fosforikuorma laski 1000 tonnia, mikä vastaa koko Suomen Saaristomereen ja Suomenlahteen päästämää vuosittaista kuormaa. Esimerkillistä toimintaa. Nykyisin säätiö toimii johtavana organisaationa yhteistyössä rahoittajaryhmän kanssa ja kehittää jäteveden puhdistusta 17 kaupungissa Venäjällä, Puolassa, Latviassa ja Valko-Venäjällä (osa kohteista sijaitsee hyvinkin kaukana merestä, mutta niillä on siihen suora yhteys).
Hallituksen näkemyksen mukaan työssä tulee keskittyä Baltian itäosiin, sillä nähdessään työn tulokset läntiset maat tarttuvat myös toimeen. Hallituksen ja säätiön yhteistyökumppaneiden toiminnan tavoitteena on sekä jo valmistuneiden että nyt käynnissä olevien projektien kautta vähentää Itämereen päätyvää vuotuista fosforimäärää 2500 tonnilla. Kustannusarvio tälle vähennykselle on noin 10 miljoonaa euroa.

Summaa voi verrata niihin 230-275 miljoonaan euroon, jotka Suomessa on v. 1995 lähtien vuosittain käytetty maanviljelyksen vesiensuojelutoimiin (vuosien 1995 ja 2007 välillä mereen päässeen typen määrä on kasvanut 14 %, ja fosforipäästöt ovat laskeneet vain 6 %).

Summaa voi myös verrata tukkuun pienehköjä avustussekkejä, joita hallitus olisi voinut kirjoittaa muille, samat tavoitteet omaaville ympäristötyötä tekeville organisaatioille, joiden pyrkimyksenä on vaikuttaa positiivisesti ympäristöön sekä paikallisella tasolla että laajemmin.

Pienten avustussekkien kirjoittaminen voi olla hauskaa – ja joskus niillä voidaan saada aikaan mahtavia asioita – mutta haulikolla ampuva filantrooppi ei loppujen lopuksi saavuta strategisesti merkittäviä muutoksia muuten kuin erittäin hyvällä onnella. Keskittymällä yhteen alueeseen, jossa käytettävissä olevilla varoilla saavutettavissa oleva tulos on mahdollisimman hyvä, ja pitämällä katseensa tiiviisti tavoitteissaan tämän pienen säätiön hallitus on jo nyt saavuttanut merkittäviä tuloksia fosforinvähennysprojekteillaan.

En keskustellut tästä Erikin kanssa vieraillessani Helsingissä, mutta arvaan että ensimmäisen Pietarin projektin aikana hallitus piti myös tarkasti silmällä varainkäytön tehokkuutta projektissa. He epäilemättä vaativat raportointia ja tulosten seurantaa.

Tämä onkin luonnollisesti kolmas askel kohti tehokasta avustustoimintaa ? kun tiedät mitä haluat tehdä, varmista, että toimintasi johtaa tähän tavoitteeseen.

Kannattaa muistaa John D. Rockefellerin sanat: “tapa millä lahjoitat rahojasi on aivan yhtä tärkeä kuin se, miten ne sijoitat”.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ENNEN lahjoituksen tekemistä hyväntekijöiden kannattaisi käyttää 90 % ajastaan tarkkaan esiselvitystyöhön ja selkeiden, yhteisten tavoitteiden asettamiseen. Tässä vaiheessa voidaan varmistaa, että sinulla ja avustuksen saajalla on sama käsitys menestyksestä hankkeessa.

Esiselvitystyöhön liittyy eräitä avainkysymyksiä. Kuinka hyvin tunnet avustamasi järjestön? Onko heidän visionsa linjassa omasi kanssa? Vastaako heidän tapansa toteuttaa visiotaan sinun pyrkimyksiäsi? Mitä todistusaineistoa järjestöllä on toimintansa tuloksista? Onko järjestöllä ulkopuolisten alan asiantuntijoiden tuki? Onko järjestö selkeästi määritellyt, mitä onnistuminen sille merkitsee, ja miten se varmistaa etenevänsä oikeaan suuntaan?

Onko suhteesi järjestön johtoon hyvä? Onko järjestön toimivalla johdolla ja valtuutetuilla yhteiset päämäärät ja toimivatko he tehokkaasti yhdessä? Ovatko järjestön tavoitteet TODELLA selkeästi määritellyt, vai onko mahdollista että toiminta harhautuu uusille poluille uusien mahdollisuuksien ilmetessä? Saako järjestö palkattua ammattitaitoisia ihmisiä ja pysyvätkö he järjestön palveluksessa? Onko henkilökunta sitoutunutta?
Miten järjestön talousasiat on hoidettu (hämmästyttävän suuri osa avustusjärjestöistä on käytännössä maksukyvyttömiä) ja mistä järjestö saa tulonsa? Onko taloudesta vastaavilla tehtäviensä vaatima kokemus ja harkintakyky? Kuinka vakaata järjestön rahoitus on -ovatko he riippuvaisia yhdestä tai kahdesta päärahoittajasta, vai onko heillä tasapainoisempi joukko rahoittajia?

Jos aikasi riittää, pohdi miten voit luoda todellisen kumppanuuden taloudellisesti tukemasi järjestön kanssa (on hyvä jos niitä ei ole kovin monta). Hyväntekijät ajattelevat usein, että heidän osuutensa päättyy rahan lahjoittamiseen. Näin on vain harvoin.

Kannustamme asiakkaitamme kirjoittamaan yhteiset tavoitteensa ylös, oli kyse sitten tuesta järjestön perustoiminnalle tai uuden projektin rahoituksesta, ja varmistamaan, että hyväntekeväisyysjärjestö haluaa pitää yllä keskusteluyhteyttä, jonka avulla voitte molemmat muokata toimintaanne olosuhteiden muuttuessa. On todennäköistä, että alussa tekemäänne suunnitelmaa pitää muokata matkan varrella olosuhteiden muuttuessa ja kehittyessä. Hyvä keskusteluyhteys varmistaa, että näin tapahtuu niin helposti ja niin myönteisessä hengessä kuin se suinkin on mahdollista.

Toiminnan jatkuvan seurannan suhteen neuvomme asiakkaitamme miettimään, mitä tietoja he tarvitsevat tehdäkseen hyviä päätöksiä yhteistyön jatkamisesta ja/tai mitä muuta heidän strategiansa laajemmin nähtynä edellyttää. Toiminnan seurannan tulisi olla hyödyllistä myös avustuksen vastaanottajalle ja kattaa tietoa, jota he tarvitsevat voidakseen oppia ja kehittää toimintaansa.

On tärkeää seurata vain sellaisia asioita, joista on hyväntekijälle aidosti hyötyä tulevan toiminnan suunnittelussa ja rahoituspäätösten tekemisessä. Tiedon keruu vain tiedon vuoksi ei hyödytä ketään.
Jos hyvin käy, kumppanisi seuraa jo juuri niitä asioita, jotka sinuakin kiinnostavat, eikä ole enää tarpeen lisätä uusia pinon jatkoksi. Jos oleellisia asioita ei vielä seurata, sopikaa seurannasta, josta on apua, ja joka on oikeassa suhteessa lahjoituksesi kokoon nähden.

Toimitusjohtaja Rebecca Eastmond toimii vanhempana avustusneuvonantajana ja johtaa J.P. Morgan Private Bankin Euroopan/Lähi-Idän/Afrikan alueen Philanthropy Centreä. Philanthropy Centre keskittyy tarjoamaan asiakkailleen tietoja ja palveluita, jotka innovatiivisten neuvojen, ajatusjohtajuuden ja yhteistyömahdollisuuksien kautta auttavat avustustyön tavoitteiden saavuttamisessa. Eastmond on työskennellyt J.P. Morganilla vuodesta 2008 lähtien.

Rebecca Eastmond aloitti uransa yksityisenä asianajajana Allen & Overyllä: tässä tehtävässä hän neuvoi varakkaita asiakkaita ja suuria lahjoituksia tekeviä hyväntekeväisyysjärjestöjä. Vuonna 2002 hän lähti Allen & Overyn palveluksesta ja siirtyi kehittämään The Prince’s Foundation for Children & the Arts –säätiön pilottivaihetta. Vuonna 2005 HKK Walesin prinssi Charles nimitti hänet uuden hyväntekeväisyysjärjestön johtoon. Hänen tehtäviinsä kuului järjestön kasvattaminen yhteistyössä lahjoittajien ydinryhmän kanssa. Vuosina 2008-2009 järjestö auttoi yli 33 000 lasta UK:ssa.

Rebecca Eastmond on Teach First National Advisory Councilin jäsen ja kuuluu myös Philanthropy Review’n johtokuntaan. Hän on luottamustehtävässä sekä The House of Illustrationissa että lahjoituksia tekevässä David Cock Foundation -rahastossa. Hän opiskeli lakia Oxfordin yliopistossa ja on laillistettu asianajaja Englannissa ja Walesissa.