Tietoa Puhdas Itämeri -hankkeista

 Tykkää

Toiminnan tavoitteet

John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeilla on kaksi toiminta-aluetta:

1. Itämeren rehevöitymistä ehkäisevät rehevöitymishankkeet

2. Suomenlahdella tapahtuvan öljyonnettomuuden riskiä pienentävä Tankkeriturva-hanke

Rehevöitymishankkeiden tavoitteena on saada aikaan näkyvä parannus Itämeren tilaan vähentämällä mereen päätyvien ravinteiden määrää ja siten ehkäistä meren rehevöitymistä. Tavoitteen saavuttamiseksi säätiön hankkeissa tehostetaan ravinteiden poistoa jätevesistä sekä muista lähteistä ja pienennetään näin ravinnepäästöjä koko Itämeren valuma-alueella.

Tankkeriturva-hankkeen tavoitteena on merkittävästi pienentää öljyonnettomuuden riskiä Suomenlahdella. Tavoitteen saavuttamiseksi säätiö on luonut yhteistyössä merenkulun keskeisten avaintoimijoiden kanssa  ENSI®-navigointipalvelun, joka parantaa edellytyksiä ennakoivalle alusliikenteen ohjaukselle tarjoamalla helpon tavan jakaa reittisuunnitelma sähköisesti alusten ja meriliikenteen ohjauskeskusten välillä. Liikenneviraston omistama ENSI on pohjoismaisista eNavigation-hankkeista pisimmälle kehitetty, ja ainoa jo käytössä oleva järjestelmä. Tankkeriturva-hanke saatettiin säätiön osalta päätökseen kesällä 2014, ja jatkossa Liikennevirasto edistää ENSI-palvelun käyttöönottoa Suomenlahdella ja myös koko Itämerellä.

Puhdas Itämeri -hankkeiden toimintaperiaatteet

Puhdas Itämeri -hankkeiden tavoite on kohdentaa toimet sinne, missä pienimmällä kustannuksella on saatavissa aikaan suurin positiivinen ympäristövaikutus.

Puhdas Itämeri -hankkeissa pyritään parhaalla mahdollisella tavalla yhdistämään julkisen ja yksityisen sektorin asiantuntemusta ja voimavaroja Itä­meren hyväksi. Itämeren tilan kannalta merkittävimpien hankkeiden löytämiseksi hyödynnetään johtavaa Itämeri-asiantuntemusta. Säätiö on myös säännöllisesti yhteydessä keskeisiin poliittisiin tahoihin Itämeren suojelun edistämiseksi. Lisäksi pidetään yhteyttä muihin Itämeren suojelun piirissä toimiviin kansalaisjärjestöihin. Rehevöitymishankkeissa tehdään yhteistyötä lukuisten tahojen kanssa mm. rahoituksessa, teknisessä suunnittelussa ja rakennustöissä.

Säätiön kaltaisen pienen ja joustavan kolmannen sektorin toimijan on mahdollista käynnistää ja johtaa projekteja nopeammassa aikataulussa kuin viralliset rakenteet sallivat. Toiminnallaan säätiö voi vauhdittaa Itämeren tilan kannalta kriittisiä hankkeita sekä toimia katalyyttina valtiolliset rajat ylittävissä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus- ja yhteistyöprojekteissa.

Eri toimijoiden välistä rehevöitymisongelmaan liittyvää Itämerityötä koordinoidaan säätiön neuvonantajaryhmässä. Ryhmässä ovat edustettuina Suomen ympäristökeskus, Suomen ympäristö- ja ulkoministeriöt, WWF, Pohjoisen ympäristökumppanuuden rahasto (NDEP), Helsingin kaupunki sekä Pohjoismainen Investointipankki (NIB). Ryhmän puheenjohtajana toimii John Nurmisen Säätiön hallituksen jäsen Veli Sundbäck.

 Säätiön ympäristötoiminnan  periaatteet:

 • Konkreettiset toimet

• Mitattava vaikutus Itämeren tilaan

• Nopeat tulokset

• Kustannustehokkuus

• Rajat ylittävä yhteistyö

Hankekohteet ja niiden valintakriteerit

Säätiön rehevöitymishankkeiden yhteistyökohteet valitaan hankkeen toteutettavuuden, mitattavissa olevien ympäristövaikutusten ja kustannustehokkuuden perusteella. Käynnissä olevien projektien lisäksi John Nurmisen Säätiö hakee koko Itämeren valuma-alueelta aktiivisesti uusia hankekohteita, joissa voitaisiin vähentää Itämereen päätyvää ravinnekuormaa esimerkiksi jätevedenpuhdistusta tehostamalla. Säätiön hallitus arvioi ja hyväksyy Itämeren valuma-alueella toteutettavat fosforinpoistohankkeet yksi kerrallaan. Kriteereinä ovat muun muassa hankkeen avulla vähennetyt fosforitonnit, hankkeiden kustannustehokkuus ja nopea toteutusaikataulu.

Hankkeita hyväksyttäessä huomioidaan aina säätiön varojen riittävyys suhteessa aiemmin tehtyihin sitoumuksiin. Toteutettaviin hankkeisiin pyritään aina saamaan mukaan myös julkisen sektorin tai muiden yksityisten toimijoiden rahoitusta. Esimerkiksi säätiön ja Pietarin vesilaitoksen yhteisprojekti rahoitettiin 50%/50% – periaatteella. Projektin hinta oli kaiken kaikkiaan noin 5 miljoonaa euroa, josta säätiö rahoitti 2, 5 miljoonaa euroa. Lisäksi säätiön osuudesta osan rahoitti Suomen ympäristöministeriö. Säätiön osuuteen sisältyi projektinjohto ja säätiön työntekijöiden palkka- ja muut kulut, tekninen suunnittelu ja konsultointi, kemialliseen fosforinpoistoon tarvittavan laitteiston investoinnit sekä käyttöönoton valvominen.

Lahjoitusvaroilla tehdään laiteinvestointeja, teetetään teknisiä selvityksiä ja maksetaan säätiön hankkeissa työskentelevien työntekijöiden palkat. Säätiön johtamissa projekteissa ei tehdä rahansiirtoja yhteistyökumppaneille vaan säätiö kilpailuttaa tavarantoimittajat ja konsultit itse ja maksaa toimitukset näille suoraan.

Ensimmäinen Puhdas Itämeri -hanke käynnistettiin vuonna 2005 Pietarissa, ja sen tavoite, yli 1 000 fosfori­tonnin vuosittainen päästövähennys, saavutettiin vuonna 2011. Kaiken kaikkiaan Pietarin kaupungin fosforikuorma Itämereen on pienentynyt 1 700 tonnilla (70 %:lla) vuodesta 2004, mikä vastaa miltei 30 % vähennystä Suomenlahden  fosforikuormassa (HELCOM). Säätiön Pietarin-hanke on ympäristövaikutuksiltaan yksi merkittävimmistä Itämeren alueella toteutetuista vesiensuojeluhankkeista.

Itämeren fosforikuormitus maittain ja lähteittäin

Itämeren vesistöistä ja maalta tuleva vuotuinen fosforikuorma muodostuu pääosin hajakuormituksesta (maatalous, haja-asutus) ja yhdyskuntien sekä teollisuuden jätevesistä. Maista suurimpia kuormittajia ovat väkiluvuiltaan suurimmat Puola ja Venäjä. Kuviosta puuttuvien Valko-Venäjän ja Ukrainan kuormitus näkyy ranta­valtioitten ulkopuolisena kuormana, joka tulee Itämereen jokivalumana pääosin Puolan, Latvian ja Liettuan kautta. Luonnollinen taustakuormitus on ilman ihmisen suoraa vaikutusta vesistöihin päätyvää ravinnekuormitusta.

Nopein tie leikata Itämeren fosforikuormitusta vuoteen 2021 mennessä: yhdyskuntien jätevedet

Itämereen tulee ylivoimaisesti eniten ravinteita maatalouden hajakuormituksena. Itämeren suojelukomission HELCOMin arvion mukaan nopein apu merelle saadaan kuitenkin edelleen keskittymällä jäljellä oleviin suuriin pistemäisiin kuormituslähteisiin. Erityisesti näin on fosforin, sinilevän avainravinteen ja keskeisen Itämertä rehevöittävän ravinteen osalta. HELCOM:in mukaan Itämeren vuosittaista fosforikuormitusta pitää leikata vielä noin 9 500 tonnia, jotta Itämeren hyvä tila voidaan saavuttaa vuoteen 2021 mennessä. Arvioiden mukaan jopa kaksi kolmasosaa tästä voidaan saada tehostamalla edelleen kaupunkien jätevesien fosforinpoistoa.

Lähivuosien prioriteetit rehevöitymisen estämisessä

Itämeren tilan kannalta on ratkaisevaa, että Puolan kaikkien kaupunkien, myös keskisuurten ja pienten kaupunkien jätevedet puhdistetaan Itämeren suojelukomission suosituksen mukaisesti eli fosforitasoon, joka on enimmillään 0,5 mg fosforia puhdistamolta lähtevässä jätevesilitrassa. HELCOMin mukaan tällä saataisiin vähennettyä huima 2 500 fosforitonnia Itämeren vuosittaisesta fosforikuormasta. Jätevesien fosforinpoistoa on myös tehostettava Valko-Venäjällä, Kaliningradissa, Baltian maissa ja Leningrad Oblastin alueella. Säätiö identifioi aktiivisesti uusia hankekohteita näillä alueilla.